VALMIS KITARA

Loppuvaiheesta jäi muutamat työvaiheet dokumentoimatta, kun laiskuus iski. Tässä kuitenkin vielä muutama kuva valmiista kitarasta. Lopputulokseen olen melko tyytyväinen. Ulkonäöllisesti kitara on mielestäni erittäin onnistunut. Kitara myös kuulostaa melko hyvältä näin amatöörin korvin. 

RUNGON PINTAKÄSITTELY- MAALAUS JA LAKKAUS

 Pohjamaalin lailla myös pintamaalin päätin laittaa spray-maaleilla. Tämä kävi kätevästi maalausliikkeessä, jossa myyjä sekoitti värin, ohenteen ja helmiäisvärin suoraan spraypulloon. Valitsin väriksi valkoisen akrylaattimaalin, johon oli sekoitettu hieman ruskeaa tuomaan lämmintä sävyä sekä helmiäistä antamaan säihkettä pintaan.

Maalaus onnistui lähes täydellisesti. Maalasin kolme kertaa rungon läpikotoisin. Jokaisen maalauskerran välissä annoin maalin kuivua 15 minuuttia ennen seuraavan kerroksen suihkuttamista. Väripinta oli lähes täydellinen muutamaa ruskeaa tippaa lukuunottamatta, joka tippui maalattavalle pinnalle. Nämä kohdat sain kuitenkin pelastettua painamalla kevyesti paperitupolla ruskeaa kohtaa. Tämä ruskean värin tippuminen tapahtui ilmeisesti siksi, että loppupuolella unohdin ravistella tölkkiä riittävästi, jolloin komponentit eivät enää sekoittuneet tarpeeksi hyvin.

Pintalakaksi valitsin 2-komponenttilakan, joka oli myös spray-pullossa. Pullon kyljessä luki, että lakka on käytettävä ostopäivänä. Tämä johtuu siitä, että 2-komponentissa oleva kovettaja-aine kovettaa lakan nopeasti käyttökelvottomaksi. Myyjä kuitenkin sanoi, että spraypullossa kestää hyvin pari päivää, joskus jopa kuukauden kovettumatta.  

Tein ensimmäisen lakkauskerroksen n.20 minuutin kuluttua viimeisestä maalikerroksesta. Lakkasin taas useamman kerroksen märkää märälle periaatteella, jolloin edellinen kerros ei kokonaan kerkeä kuivumaan. Kerrosten välissä pidin taas 15 minuutin tauot. 

Kun koko pullo lakkaa oli mennyt, työ näytti tässä vaiheessa erittäin hyvältä. Pinta oli loistava, lukuunottamatta etupuolella olevia kirkkaita läikkiä, jotka näyttivät aivan pieniltä vesitäpliltä pinnalla. Ajattelin, että ne haihtuvat siitä työn kuivuttua. 

Se osoittautui toiveajatteluksi. Täplät kuivuivat pintaan pieniksi valkoisiksi laikuiksi. Ensin ajattelin, että se ei niin paljoa haittaa, mutta haittasi kuitenkin. Kaksi viikkoa osoittautui liian pitkäksi ajaksi katsella näitä täpliä. Minulla oli tarkoitus antaa työn kuivua hyvin eli n. kaksi viikkoa ja sitten kiillottaa pinta kera pienten virheiden. Kun kiillottamisen aika tuli, pieni perfektionisti sisälläni totesi, että ei näin. Hioin lakan auki ja samalla aukesi muutamasta kohdasta myös maalipintaa. Onneksi ei tällä kertaa mennyt pohjamaalin läpi. Päätin tehdä seuraavan maaluksen ruiskulla, jolloin kenties välttäisin ruskeat roiskeet ja läikät lakkapinnassa.

Ostin maalia desilitran verran, eli saman määrän mitä spray pullossa oli. Maalin sekoitussuhde oli 90%, joten desilitraan oli laitettava 0,9 dl. ohennetta. Tämä tuntui aika paljolta, joten laitoin tähän satsiin 0,7 dl. ohennetta.

Taas epäonnistuminen ja vielä pahempi kuin ensimmäisellä kerralla. Ruiskutin maalia kerralla liikaa yrittäen saada aikaan riittävän peiton muutamaan kohtaan, josta pohjamaali paistoi läpi. Liika maali aiheutti kuivuessaan röpelöisen pinnan ja vaihteeksi hiomatöihin. 

Hioin rungon taas kerran tasaiseksi käyttäen P600, P800 ja P1000 papereita. Nyt ruiskumaaluksen virheistä toivottavasti opiksi ottaneena lähdin kolmanteen maalausyritykseen. Tällä kertaa vedin pintaan todella ohuita kerroksia kerralla ja annoin maalin kuivahtaa kertojen välillä n. 10 minuuttia. Ostin maalia puolet enemmän (2 dl.), kuin ensimmäisellä kerralla, jotta saan varmasti riittävän peiton pintaan.

RUNGON PINTAKÄSITTELY- POHJAMAALAUS

 

Seuraavana päivänä hioin pohjamaalin P240 hiomapaperilla, jolloin pinta meni puhki muutamasta eri kohdasta. En osannut arvioida, kuinka ohut pohjamaalikerroksesta tuli. Tässä vaiheessa olisi pitänyt hioa P800 tai P1000 paperilla vain erittäin kevyt tasoitushionta, mutta kokemattomuuttani tulkitsin purkin kyljessä olevia ohjeita väärin ja hioin kuivana P240 ja P360 paperilla ja sitten märkähiontana P800 ja P1000 paperilla.


















Uusi pullo pohjamaalia pintaan. Tällä kertaa ajattelin laittaa ongelmakohtiin hieman paksummalti maalia ja sitten hioa ylimääräiset pois. Tämä aiheutti tietysti valumia, mutta se ei tässä vaiheessa vielä huolettanut.

Seuraavana päivänä aloin hiomaan pohjamaalia, mutta ikäväkseni jouduin tällä kertaa toteamaan, että ei mennyt putkeen tänäänkään. Kohdat, joihin olin laittanut maalia paksummalti, kuoriutui nahkana irti rungon pinnasta. En tiedä olisiko pidempi (vuorokausi) kuivatusaikakaan auttanut tässä asiassa. Niin tai näin, kolmas pullo pohjamaalia pintaan.

                                                                                                                                                        

RADIUKSEN HIONTA

Radiuksella tarkoitetaan otelaudan kaarevuutta. Eri kitaroissa tämä kaarevuus vaihtelee. Itse teen tähän kitaraan 9,5" radiuksen. 

Tätä työvaihetta varten jouduin rakentamaan kaksi apulaitetta. Ensiksi radiusklossin hiontalaitteen, jonka avulla sain tehtyä varsinaisnaisen radiuksen hiontaklossin. Hiontalaitteen tein Sähkökitaran rakentaminen kirjan ohjeiden mukaisesti.

Siipimuttereilla oikea radius oli helppo säätää hiontalaitteeseen.

Laitoin P60 hiomaperin kiinni kaksipuoleisella teipillä.

Tämän jälkeen hioin paksusta MDF-palasesta varsinaisen hiontaklossin. MDF on pehmeytensä vuoksi helppo työstää. Hion klossin oikeaan radiukseen ja laitoin kaksipuolisella teipillä siihen kiinni hiomapaperin.

SATULAURAN JYRSINTÄ

Tähänkin olisi voinut rakentaa jyrsintäohjurin, mutta päätin tehdä pienen oikaisun ja jyrsiä uran pelkästään ohjurilaudan avulla. Laitoin ohjurin puristemella kiinni siten, että jyrsimen terä oli millin lähempänä ensimmäistä nauhaa kuin mitä valmiiksi sahattu teoreettinen mensuuri antaa ymmärtää. Tämä toimenpide pitää kuulemma kitaran hieman vireisemmäksi.

Tein kaulalle yksinkertaisen tuen, jota käytin satulauran jyrsinnässä. Myöhemmin tarvitsen tukea myös veistotukena kaulan muotoilussa. Tuki on leveimmillään kitaran kaulan levyinen satulauran kohdalta, joten kaulan muotoilussa tuki ei ole edessä missään vaiheessa. Tuessa on kolo liimapuristimelle lavan puolella

Kiinnitin kaulan hyvin liimapuristimilla ja asensin ohjurilaudan oikeaan kohtaan. Koska olin tehnyt asioita taas väärässä järjestyksessa jouduin käyttämään tässä kohtaa sopivan paksuista puupalaa antamaan lisätukea lavan päällä, jotta jyrsin pysyisi tasapainossa. Satulauran jyrsintä kannattaakin tehdä ehdottamasti ennen lavan ohentamista.

Sitten vain jyrsin satulauran 3 mm:n pohjaleikkuisella urajyrsinterällä 4 mm syväksi. Jyrsin ensin noin sentin diskanttipuolelta ja sitten käänsin jyrsimen ja jyrsin loput bassopuolelta läpi. Tämä toimenpide estää puun repeilyn terän tullessa ulos puun sivusta.

LAVAN MUOTOILUA

Tätä työvaihetta varten yritin etsiä rautakaupoista sekä netistä pyöreätä hiomarullaa, joka olisi käynyt pylväsporakoneeseen, mutta en sellaista mistään läytänyt. Siksipä jouduin tekemään osan tästä työvaiheesta toisella koululla, jossa oli oskilloiva nauhahiomakone. Olin ohentanut lavan vannesahalla ja tarkoituksena oli hioa pyöreällä hiemarullalla lapa sileäksi sekä kaularaudan uran pää esille.

Oskilloiva nauhahiomakone toimi melko hyvin, mutta en saanut sillä aivan viimeisteltyä jälkeä aikaiseksi. Tämä siksi, että vannesahauksen jäljiltä puun pintaan oli jäänyt melko syviäkin uria. Lisäksi kara antoi jonkin verran periksi, enkä uskaltanut painaa lapaa karaa vasten kovin voimakkaasti. Viimeistelinkin työn raspilla, viilallaa, epäkesko hiomakoneella ja hiomapaperilla.

RUNGON VIISTEET

Stratocasterissa on viisteet kahdessa kohdassa. Etupuolen viisteen tarkoitus on säästää ja tukea soittajan käsivartta. Takapuolelle tuleva viiste taas edesauttaa kitaran istuvuutta syliin ja parantaa näin myös soitettavuutta. 

Otin kopiot kitaran piirustuksista, jotka olivat 1:1 ja leikkasin mallin paperiin. Tämän paperisabluunan avulla piirsin viivan runkoon. Viisteen syvyyden piirsin rungon puoleenväliin. Tein viisteen karkealla raspilla, viilalla ja lopuksi 80 ja 240 hiomapaperilla. 

Samalla tavalla tein viisteen myös rungon toiselle puolelle.

Runko alkaa olla loppuhiontoja ja pintakäsittelyä vaille valmis.