Ensimmäiseksi valmistin kaula-aihiolle jigin, jonka mukaan saisin tehtyä jyrsinnän keskilinjan mukaisesti. Kaula-aihion sivuahan ei tässä voi käyttää suoraan tukipisteenä, koska kaula kapenee lapaa kohden.
Säädin jyrsimen sivuohjaimen kohdalleen ja tein millin syvyisen testiajon tarkistaakseni, että terä olisi tarkalleen aihion keskellä. Muutin sivuohjainta vielä muutaman millin ja sitten kaikki oli valmista jyrsintää varten.
Ajoin kuuden millin tappiterällä uraa syvemmäksi kolme milliä kerrallaan. Uran lopullinen syvyys olisi tasan yhdeksän millliä. Kaularauta oli muodoltaan sellainen, että jouduin vielä leventämään uraa raudan säätöpuolen päästä, jotta rauta mahtuisi uraan. Kaularaudan tulisi asettua uraan tasan samalle tasolle kuin kaula-aihion pinta. Mikäli urasta tulisi liian syvä, se voisi aiheuttaa soittaessa resonaatiota (räminää). Jos rauta olisi taas koholla pinnasta, niin otelauta jäisi jatkuvaan jännitykseen.
Kun ura oli kokonaan valmis, piti kaularauta naputella paikalleen puunuijalla. Se istui paikalleen todella tiiviisti ja sopii vain toivoa, että se on paikallaan kuten pitää. Tässä vaiheessa huolenaiheena oli kaularaudan pään etäisyys satulaurasta. Oli todella vaikea arvioida oikea etäisyys käularaudan pään ja lapaan tulevan reiän välille, josta raudan säätö tapahtuu. Pahimmassa tapauksessa kuusiokulma-avain ei yltäisi raudan päähän.
Lopuksi jatkoin vielä uraa yli satulauran. Tästä työvaiheesta en löytänyt tarkkoja työohjeita ja luulen, että raudan pää jäi liian kauaksi tulevasta säätöreiästä, nähtäväksi jää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti