RADIUKSEN HIONTA

Radiuksella tarkoitetaan otelaudan kaarevuutta. Eri kitaroissa tämä kaarevuus vaihtelee. Itse teen tähän kitaraan 9,5" radiuksen. 

Tätä työvaihetta varten jouduin rakentamaan kaksi apulaitetta. Ensiksi radiusklossin hiontalaitteen, jonka avulla sain tehtyä varsinaisnaisen radiuksen hiontaklossin. Hiontalaitteen tein Sähkökitaran rakentaminen kirjan ohjeiden mukaisesti.

Siipimuttereilla oikea radius oli helppo säätää hiontalaitteeseen.

Laitoin P60 hiomaperin kiinni kaksipuoleisella teipillä.

Tämän jälkeen hioin paksusta MDF-palasesta varsinaisen hiontaklossin. MDF on pehmeytensä vuoksi helppo työstää. Hion klossin oikeaan radiukseen ja laitoin kaksipuolisella teipillä siihen kiinni hiomapaperin.

SATULAURAN JYRSINTÄ

Tähänkin olisi voinut rakentaa jyrsintäohjurin, mutta päätin tehdä pienen oikaisun ja jyrsiä uran pelkästään ohjurilaudan avulla. Laitoin ohjurin puristemella kiinni siten, että jyrsimen terä oli millin lähempänä ensimmäistä nauhaa kuin mitä valmiiksi sahattu teoreettinen mensuuri antaa ymmärtää. Tämä toimenpide pitää kuulemma kitaran hieman vireisemmäksi.

Tein kaulalle yksinkertaisen tuen, jota käytin satulauran jyrsinnässä. Myöhemmin tarvitsen tukea myös veistotukena kaulan muotoilussa. Tuki on leveimmillään kitaran kaulan levyinen satulauran kohdalta, joten kaulan muotoilussa tuki ei ole edessä missään vaiheessa. Tuessa on kolo liimapuristimelle lavan puolella

Kiinnitin kaulan hyvin liimapuristimilla ja asensin ohjurilaudan oikeaan kohtaan. Koska olin tehnyt asioita taas väärässä järjestyksessa jouduin käyttämään tässä kohtaa sopivan paksuista puupalaa antamaan lisätukea lavan päällä, jotta jyrsin pysyisi tasapainossa. Satulauran jyrsintä kannattaakin tehdä ehdottamasti ennen lavan ohentamista.

Sitten vain jyrsin satulauran 3 mm:n pohjaleikkuisella urajyrsinterällä 4 mm syväksi. Jyrsin ensin noin sentin diskanttipuolelta ja sitten käänsin jyrsimen ja jyrsin loput bassopuolelta läpi. Tämä toimenpide estää puun repeilyn terän tullessa ulos puun sivusta.

LAVAN MUOTOILUA

Tätä työvaihetta varten yritin etsiä rautakaupoista sekä netistä pyöreätä hiomarullaa, joka olisi käynyt pylväsporakoneeseen, mutta en sellaista mistään läytänyt. Siksipä jouduin tekemään osan tästä työvaiheesta toisella koululla, jossa oli oskilloiva nauhahiomakone. Olin ohentanut lavan vannesahalla ja tarkoituksena oli hioa pyöreällä hiemarullalla lapa sileäksi sekä kaularaudan uran pää esille.

Oskilloiva nauhahiomakone toimi melko hyvin, mutta en saanut sillä aivan viimeisteltyä jälkeä aikaiseksi. Tämä siksi, että vannesahauksen jäljiltä puun pintaan oli jäänyt melko syviäkin uria. Lisäksi kara antoi jonkin verran periksi, enkä uskaltanut painaa lapaa karaa vasten kovin voimakkaasti. Viimeistelinkin työn raspilla, viilallaa, epäkesko hiomakoneella ja hiomapaperilla.

RUNGON VIISTEET

Stratocasterissa on viisteet kahdessa kohdassa. Etupuolen viisteen tarkoitus on säästää ja tukea soittajan käsivartta. Takapuolelle tuleva viiste taas edesauttaa kitaran istuvuutta syliin ja parantaa näin myös soitettavuutta. 

Otin kopiot kitaran piirustuksista, jotka olivat 1:1 ja leikkasin mallin paperiin. Tämän paperisabluunan avulla piirsin viivan runkoon. Viisteen syvyyden piirsin rungon puoleenväliin. Tein viisteen karkealla raspilla, viilalla ja lopuksi 80 ja 240 hiomapaperilla. 

Samalla tavalla tein viisteen myös rungon toiselle puolelle.

Runko alkaa olla loppuhiontoja ja pintakäsittelyä vaille valmis. 

RUNGON REUNOJEN PYÖRISTYKSET

Ensimmäisenä testasin jyrsinterää koekappaleeseen. En tiennyt mikä on oikea pyöristyskulma, mutta tämä vaikutti tarpeeksi hyvältä, joten päätin tehdä jyrsinnän loppuun asti tällä kulmalla.

Rakensin muutamasta palikasta tuet, ettei kone pääse keikahtamaan ylä- ja alasarvea jyrsittäessä. Apupalat laitoin kiinni alustaan muutamalla palalla kaksipuolista teippiä.

Jyrsin pyöristykset etu- ja takapuolelle. Kaulataskun kohdalla täytyi olla varovainen, ettei jyrsintä mennyt sen päälle. Mikäli kaulataskun kohdalta jyrsii, niin kaulan kiinnitys ei enää onnistu.

Valmiiksi pyöristetty runko. Kaulataskun kohta vaatii vielä hieman käsityötä.

RUNGON TAKAOSAN KOLOJEN JYRSINTÄ

Nyt kun runko sai muotonsa, oli aika tehdä viimeinen jyrsintä runkoon. Rungon takapuolelle piti vielä jyrsiä vibran jousien kolo 16 mm. ja tallan takareunaan pieni reunus. Nyt kiinnitin sabluunan kaksipuolisella teipillä huomattavasti kevyemmin ja pysyi hyvin niinkin.

Jouduin taas rakentamaan apupalan, jotta terän laakerilla olisi vastepinta. Palasen otin heti pois kun laakeri osui jo jyrsittyyn pintaan. Oikealla valmis jyrsintä.

Tässä kokeilin jo tallaa paikalleen. Hyvin istui.

RUNGON SAHAUS JA REUNOJEN JYRSINTÄ

Kun etupuolen jyrsinnät olivat valmiit, saattoi rungon sahata lopulliseen muotoonsa. Käytin sahaamiseen vannesahaa. Jyrkempiin mutkiin tein paljon apusahauksia, jotta terä kääntyisi muotojen mukaan. Viivojen täytyy sahauksen jälkeen olla vielä näkyvissä.

Tällä kertaa kiinnitin sabluunan kaksipuolisella teipillä, koska enää ei voinut runkoon tulla ruuvinreikiä. Laitoin teippiä jopa liika, koska oli kova työ saada sabluuna irti rungosta jyrsinnän jälkeen. Jyrsintä tapahtui taas vaiheittain. Ensin alapuolisella laakeriterällä useampi jyrsinkierros ja lopuksi kopiointiterällä käyttäen jo jyrsittyä pintaa vasteena.

Tässä kohtaa tapahtui myös muutama lohkeaminen. Ei taas mitään mitä puukitti ei voisi korjata.

Jyrsin taas niin korkealle kuin terä ylsi ja sitten vaihdoin terään, joka jyrsi puusta loput pois.

Puuhun jäi taas jyrsinnän jäljiltä pieni pykälä, jonka hioin 240 hiomapaperilla pois. Hiottaessa käytin hiomatukea, jotta reunasta tulee suora.

RUNGON KOLOJEN JYRSINNÄT

Kävin toisella koululla höyläämässä rungon määräpaksuuteen eli 45mm:iin. Tämä sen vuoksi, että koulullani oleva oiko- ja tasohöylän terän leveys ei ollut riittävä ison runkopalasen höyläämiseen. En halunnut sahata runkoa vielä lopulliseen muotoonsa, koska halusin jättää tilaa reunoille jigin kiinnitystä varten ruuveilla.

Tätä ennen jouduin kuitenkin tekemään kokonaan uuden jigin kaulataskua, mikrofoneja ja kontrollikoloja varten. Kopri-instrumentilta ostamani sabluuna toimi tässä hyvänä apuna. Dave Murray kitarassahan on kaksi humbucker mikkiä ja yksi yksikelainen mikrofoni näiden välissä. Ostamani sabluuna oli perinteisemmälle Fenderille, jossa on kolme yksikelaista mikkiä. 

Valmiiden sabluunoiden avulla sain tehtyä uuteen jigiin rungon ulkomuodon, kaulataskun ja jakin paikan. 

Mikrofonien osalta jouduin hieman taas soveltamaan. Tämä työvaihe ei mennyt yhdellä kertaa, vaan jouduin tekemään useita eri jigejä. ensin tein mikrofonien koloista millimetrin verran liian pienet, joten jouduin suurentamaan kolot uudestaan. Toisella kerralla tein sitten varmasti riittävän suuret kolot.

Tässä valmistuu humbucerin kolot. Olen porannut reiät kulmiin ja pistosahalla avaan kolon auki.











Tässä kohtaa päätin hieman oikaista ja tein jyrsimen vastineen mikrofonien alumiinisista reunoista. Se oli huono idea. Ensinnäkin koloista tuli liian pienet, koska jyrsimen terä ei saanut pyöreytensä ansiota kulmaa jyrsittyä. Toiseksi tässä tapahtui moka, jonka olin tiedostanut jo etukäteen, mutta pääsi sattumaan silti. Ensimmäinen ajo meni hyvin vailla ongelmia, mutta toisen kolon kohdalla säädin laakerin hieman liian ylös ja terä söi sitten tuosta reunuksesta palan. Se menee siis vaihtoon ja tämä tietysti tylsytti terää tarpeettomasti.

Mikrfonien reunassa on leveämpi osa ruuvia varten, joka tulee kiinni plektrauojaan. Tässä vaiheessa testasin mikrofoneja koloihin ja ne siihen mahtuivatkin, joten aloitin kolojen jyrsinnät. Kiinnitin sabluunan ruuveilla kiinni runkoon. tämä takasi sen, ettei se päässyt liikkumaan jyrsintöjen aikana.

Aloitin poraamalla oksaporalla koloja hieman syvemmäksi. Näin sain helpommin jyrsimen laakerin ottamaan kiinni sabluunan reunaan ja lisäksi toimenpide taas kerran säästi jyrsinteriä.

Sitten vain jyrsimään. Jyrsin jokaisella kierroksella 2-4 mm. kerrallaan. 

Lopputulos tässä vaiheessa näytti tältä. Kaulatasku oli jo oikeassa syvyydessä 16 mm. Mikrofonien kolot myös jyrsin 16 mm:iin. Sähköisten säätöosien kolot eivät olleet vielä tässä vaiheessa tavoitesyvyydessään. Testasin mikrofonia paikalleen ja huomasin ettei se mahtunutkaan. Mietin ottaisinko ne puuttuvat millit kulmista taltalta, mutta päätin tehdä koko homman uusiksi.

Tein jälleen kerran yhden lisäjigin, jonka avulla ajoin varsinaiseen sabluunaan muodot. Tein nyt mikrofonien koloista suorakaiteen muotoiset, niin kuin ne Fendereissä yleensä ovatkin

 

Koska sähköisten osien kolot ovat mikrofikoloja syvemmät, rakensin apupalasen, jolla saan rajattua nämä kaksi koloa toisistaan. Ajoin sähköisten osien kolon 39mm:iin ja tallan kohdalta jyrsin läpi asti.











Tämän näköiseksi tuli minun kitarani etupuoli jyrsintöjen jälkeen. Jyrsinnät onnistuivat mielestäni loistavasti, eikä itse jyrsimisessä ilmennyt mitään ongelmia. Ongelmat sabluunoiden kanssa olisi toki voineet jäädä vähemmälle, niin olisin säästänyt hieman aikaa ja vaivaa.